Hiihto

Oulun Ladun mukana hiihtämään lähelle ja kauemmas

Oulun latulaisten mukana pääset hiihtoreissuille mukavassa seurassa kohtuullisin kustannuksin. Osallistumme hiihtotapahtumiin ja retkeilemme yhdessä.
Etenkin majoituksen sisältäville retkille kannattaa ilmoittautua ajoissa.


 

Maastohiihto on taas in

Maastohiihto on maailman monipuolisin liikuntamuoto, jossa liikunnan riemu korostuu luonnollisessa ympäristössä. Talvinen luonto reipastaa, pakkanen piristää ja kotiin päästyä rentous valtaa hiihtäjän. Hiihdossa vauhti ja teho on helppo säätää itselleen sopiviksi, ja näin hapensaanti ja -kulutus pysyvät tasapainossa ja hiihtäjälle jää aikaa nauttia ympärillä olevasta luonnosta.

Hiihto kehittää sekä sydän- ja verenkiertoelimistön kuntoa että lihaskestävyyttä ja -tasapainoa. Jalkojen ja käsivarsien suuret lihasryhmät työskentelevät hiihdossa samanaikaisesti ja tehokkaasti ja auttavat rytmittämään rasitusta luonnollisella tavalla. Selkärankaa tukevat ja liikuttavat vartalonlihakset saavat monipuolista harjoitusta, ja koska rasitus jakaantuu useille lihasryhmille, ovat pitemmätkin hiihtolenkit mahdollisia.

Hiihto toimii myös erinomaisena painonhallintalajina. Runsaasti ylipainoinenkin voi aloittaa turvallisesti harrastuksen. Myös monille nivelvammoista kärsiville sekä iäkkäille henkilöille hiihto on sopiva liikuntamuoto. Hiihtoa voidaankin pitää jokanaisen ja -miehen terveysliikuntalajina.

lähde: Suomen Latu

 

 

Sisukkaasti umpihankeen

 

Jos ei olla ihan piiruntarkkoja, mikä tahansa suksilla eteenpäin punnertaminen kaukana laduista on umpihankihiihtoa. Tarkkaan ottaen lajia kuitenkin harrastetaan pitkillä metsäsuksilla ja leveäsompaisilla sauvoilla. Lajin tosiharrastajat ovat erähenkisiä ihmisiä, joille maastossa pakkasessa yöpyminen on nautinto.

Mikään ei estä pyrkimästä umpihankeen aivan tavallisilla perinteisen hiihtotavan suksilla, jos lunta on vain kohtuullisesti. Hiihtoretkestä kehkeytyy tehokas voimatreeni, sillä kapeahko murtsikkasuksi uppoaa lumeen, samoin kapeasompainen sauva. Etelä-Suomeen kertyy harvoin keskitalvellakaan pehmeitä syviä hankia, joilla metsäsukset ovat tarpeen.

– Kun lunta on riittämiin, umpihankisivakointiin hurahtanut hankkii pitkät metsäsukset ja leveäsompaiset sauvat. Metsäsukset ovat tavallisia suksia leveämmät ja pidemmät, joten ne eivät päästä hiihtäjää uppoamaan niin syvälle kuin tavalliset sukset. Esimerkiksi Karhun, Järvisen ja Peltosen metsäsuksilla on leveyttä seitsemän senttiä. Karhun Erä Cap BC -metsäsuksen pisin versio on kaksi ja puoli metriä pitkä. Peltonen Metsä -suksen maksimipituus puolestaan on 270 ja Järvisen Lapponian 280.

Leveä sompa takaa, ettei sauva sukella kovin syvälle hankeen. Myytävän on myös teleskooppisauvoja, joiden pituutta voi säädellä ylä- ja alamäessä sekä alustan kovuuden mukaan. Leveäsompaisia sauvoja on markkinoilla laaja valikoima. Samoja sauvoja voi käyttää lumikenkäretkillä. Joihinkin malleihin pystyy myös vaihtamaan holkin.

Metsäsukseen kiinnitetään saapasside, joka kulkee hiihtokengän kannan takaa. Hiihtokengäksi käy lämmin jalkine, jossa on sen verran vartta, ettei lumi pääse sisään. Moni harrastaja käyttää pitkävartista kumisaapasta, jossa on irrotettava huopavuori.

Helpointa porukassa jonon hännillä

Umpihankihiihtäjän on turha haaveilla pontevista potkuista ja linjakkaasta liukumisesta saati luistelemisesta lumen päällä. Miksi? Koska lumi vastustaa näitä liikkeitä niin voimakkaasti, etteivät ne onnistu. Lajin tekniikka muistuttaa enemmän lumessa kävelyä.

Hiihtäminen on helpompaa porukassa, jos malttaa jättäytyä jonon hännille.

– Hiihtäessä suksea yhtä aikaa nostetaan ja liu’utetaan eteenpäin. Se rasittaa etureisiä enemmän kuin tavallinen hiihto. Kun hiihdetään porukassa, jonon ensimmäinen käyttää tätä tekniikkaa ja perässä tulevat pääsevät hiihtämään hänen avaamaansa latua perinteisellä tyylillä. Lajin gurut kuvailevat internetissä hiihtokokemusta sisukkaaksi punnertamiseksi uppeluksista lumen sisältä ylös ja taas takaisin. Onnekas sivakoija osuu hankikannolle, joka kantaa pehmyttä puuteria paremmin.

Tekniikan erilaisuuden ja lajin rasittavuuden takia neljän tunnin varaaminen kuuden kilometrin retkelle ei ole liioittelua. Mainiona tuntivauhtina pidetään puoltatoista kilometriä tunnissa.


Pito on umpihangessa tärkeintä

– Suurin osa suksista on pohjasta valmiiksi karhennettuja. Luistoa voi sitten lisätä tarpeen mukaan, Tommi Latosaari sanoo.

– Sileät, pitovoideltavat sukset ovat kilpailijoitten suosiossa paremman luiston takia. Ne tosin tarvitsevat kunnon pitovoitelua, koska muuten niillä ei pysty hangessa hiihtämään, Heikki Haavikko lisää.

Miksi umpihankeen?

Umpihankihiihto ei ole helppoutta arvostavan lempilaji. Joillekin se on työn tai harrastuksen takia talvista arkea. Esimerkiksi luontokuvaajat, metsästäjät ja metsänhoitajat liikkuvat pitkillä metsäsuksilla siellä, minne ei autolla tai moottorikelkalla ole menemistä.

Metsäsuksia ja lumikenkiä mainostetaan välineinä, joilla pääsee eteenpäin maastossa kuin maastossa. Liki kolmimetriset sukset ovat parhaimmillaan aukeilla ja korkeintaan loivilla paikoilla. Lumikengillä taas on järkevää edetä mäkisessä maastossa ja tiheiköissä

Umpihankihiihto jos mikä on retrolaji. Isoisovanhempien sukupolvi kulki omia latujaan eikä osannut unelmoida valmiiksi ajetuista laduista.

– Laji sopii retkeilystä pitäville hiihtäjille, jotka osaavat liikkua ja suunnistaa metsissä, soilla ja pelloilla. Itse huomasin jo 15-vuotiaana, että vain metsäsuksilla voi hiihtää vapaasti, minne haluaa.

Varusteet yli yön reissulle

urheilukerrasto ja kylmällä sen päälle vielä villakerrasto
hiihto- ja lepovaatteet
saappaat, joissa huopainen irtovuori
sukat ja vaihtosukat, hiihtokäsineet tai kylmällä -rukkaset, vaihtokäsineet
reppu
makuupussi ja alusta
keittoastia nuotiolle ja syömisastiat
eväät
puukko ja tulentekovälineet
kompassi ja ensiapuvälineet

Metsäsuksien valintaohje

Alle 65-kiloinen ja alle 175-senttinen tarvitsee vähintään 240 senttiä pitkät sukset, pidemmät ja painavammat hiihtäjät valitsevat 260 tai 280 pitkät sukset.


Lähde: Pirkka 1-2/2007
http://www.pirkka.fi/vapaaaika/liikunta/lajiesittely?nid=886

 

Hiihto maistui.
Latulaisia hiihtelemässä Sankivaara-Kallioselkä -reitillä. Latu oli hyvin hoidettu. Kuvassa Eeva-Liisa ja Helena.
Hups!
Lystiä oli!